perjantai 4. syyskuuta 2015

Siirtyminen kengättömyyteen


Kun hevonen ei kerran synny kiinninaulattavat rautakengät jalassaan, niin miksi pidetään itsestään selvänä että se sellaiset tarvitsee?
Rautakengän funktio on suojata kaviota liialta kulumiselta, ja siinä tehtävässään hyvin toimiikin. Ikävä kyllä kengitys samalla estää kaviomekanismin toimintaa, heikentää kavion verenkiertoa ja siten haurastuttaa kavioainesta.
Kun hevoselle annetaan mahdollisuus tottua kengättömyyteen ja luodaan olosuhteet joissa se voi näin tehdä, ehdoton enemmistö harrastehevosista ja suuri joukko kilpahevosista tulee toimeen ilman kenkiä erittäin hyvin. Paras aika siirtyä kengättömyyteen on joko laidunkausi tai syystalvella pysyvän lumen aikaan. Yleisin syy kavion huonoon kuntoon ovat ruokinta sekä liian pehmeä ja märkä ympäristö. Hevonen ja kaviot voivat hyvin kun elinympäristö on kunnossa, kavio saa tarpeeksi stimulaatiota ja ruokinta on tasapainossa.
Elinympäristön tulee olla vaihteleva ja kannustaa hevosta liikkumaan, liian vähäinen liikunta heijastuu suoraan huonoon kavioterveyteen. Yleinen harhaluulo kengättömyydestä on, että hevosen tarhojen ja käyttöalustojen tulee olla pehmeät. Kuitenkin kavio tarvitsee myös kovia alustoja toimiakseen optimaalisesti. Ruokinnan perusta tulee aina olla hyvälaatuinen heinä, ja lisäravinteiden tarve voidaan määrittää ainoastaan heinäanalyysin perusteella. Päällepäin heinästä voi arvioida vain hygieenisen laadun, ravintokoostumus riippuu täysin kasvupaikasta ja viljelytavasta, eikä niitä voi valmiista heinästä arvata. Markkinoilla on paljon erilaisia "kavionparanne-rehuja", mutta niiden pitkäaikaista käyttöä en suosittele. Niistä voi toki olla apua siirtymävaiheessa jolloin pitkäaikainen rautakengitys on haurastuttanut kavion, mutta niiden jatkuva käyttö on enemmän seurauksen kuin syyn hoitoa.
Jos hevosen käytölle asetetaan vaatimuksia joka ylittävät kavion sen hetkisen kunnon, tarvitsee kavio lisäsuojaa. Suojan ei tarvitse olla rautakenkä, vaan nykyaikainen bootsi, hevoslenkkari suojaa kaviota kaikissa olosuhteissa estämättä kaviomekanismin toimintaa tai verenkiertoa. Bootseihin voi lisätä myös hokit, jolloin varmistetaan myös liukkailla rento liike. Kengättömät hevoset eivät liukastele vapaana ollessaan edes peilijäällä, mutta liukkaalla ratsastus (esim. jäisellä tiellä) ei ole suositeltavaa ilman hokkeja. Kengättömään kavioon ei myöskään tartu tilsoja siten kuin kengitettyyn kavioon. Markkinoilla on jo useita erilaisia bootsimalleja joista voi valita omalle hevoselleen sopivimmat. Bootseista löydät lisää tietoa valmistajien sivuilta:

Kenelle kengättömyys sopii?

Hevosen luonnollinen tapa liikkua on kengätön tapa. On totta että hevonen on domestikoitunut ja sen käytölle voi asettaa vaatimuksia joita kengätön kavio ei voi täyttää. Kengättömältä hevoselta ei voi vaatia suorituksia alustoilla joihin se ei ole tottunut. Eli jos hevosen elinympäristöön ei kuulu kovia alustoja, kavio ei totu, ja taas jos hevonen saa vapaana ollessaan kulkea myös kovilla alustoilla, kavio tottuu ja sopeutuu. Kengättömyys vaatii omistajalta asiaan perehtymistä, kykyä lukea hevosta ja tehdä kompromisseja. Hevoset kyllä pärjäävät kengättä, omistajat välttämättä eivät.
Kengättömyys ei saa olla säästökysymys, vaan sen tulee aina pohjata hevosen hyvinvoinnin parantamiseen!
Kengättömyydellä voi saavuttaa mittaviakin säästöjä, mutta kavionhoito maksaa silti. Vuolu ja bootsit maksavat nekin rahaa, vaikka kengityksessä säästetään.
Jos kengätöntä hevosta halutaan käyttää kaikissa olosuhteissa, bootsit ovat välttämättömät. Bootsien hinta vaihtelee (120€ ylöspäin per pari) ja niiden käyttöikä vaihtelee alustoista, käyttötiheydestä ja hevosen rakenteesta riippuen 3kk:sta useisiin vuosiin. Bootseja on kuitenkin tarkoitus käyttää vain tarvittaessa, ei automaattisesti aina. 

(Teksti lainattu netistä.)

- Omia kokemuksianne kengättömyydestä?
- oletteko kokeileet kengättömyyttä hevosellene?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti